Uuden elämän ensimmäinen päivä

Se päivä, ihan joku päivä vaan.

Kun yhtäkkiä se on tässä. Pelottaa ja ihastuttaa yhtä aikaa. Ihan kuin kiipeisin vuoristoradan vaunuun, sinne minne en suurin surminkaan halua, mutta silti se kutkuttaa ja menen, niin vapaaehtoisesti ja innolla menenkin. Siltä tämä tuntuu.

Kun kaikki oli ennen sellainen kapea viiru valoa, joka meni jonnekin eteenpäin. Ikään kuin valonsäde. Auringosta. Se näytti sopivasti kaikkea, mutta ei liikaa silti mitään.

Nyt on kuin kaikki ovet aukaistu, ikkunaluukut läväytetty sepposen selälleen, kattokin otettu irti jotta kaikki valo mitä maailmasta löytyy, on nyt päällä ja paistamassa päin kaikkea.

Ja se valo näyttää kaiken, ihan kaiken. Läpivalaisee todellisuuden, joka nurkan, eilisen ja huomisen.

Siinä se tulevaisuus sitten on edessä. Kirkkaana ja selkeänä, mutta täynnä niin monia yksityiskohtia, että tuntuu kuin katsoisi elokuvaa ja kuuntelisi radiota ja lukisi vielä kirjaakin samaan aikaan.

Silti en olisi missään muussa juuri nyt. Koko eletty elämä on tähdännyt tähän ja tässä minä olen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.