Sunnuntaita meiltä

Ajattelin tässä illan ja viikon päätteeksi tulla sanomaan tännekin hei.

Istuskelen täällä teekupposeni kanssa keittiössä ja odottelen pyykkikoneen pysähtymistä, jotta saan yhden peittosatsin taas ripustettua kuivumaan. Meille siis tuli vatsatauti taloon juuri ja jokainen varmaan tietää mitä se lapsiperheessä meinaa. Pyykkiä, valvomista, ämpäreitä, siivoamista, lisää sairaita, selviytymistä. Muiden lasten, niin kauan kuin terveinä ovat siis, arjen toimista pitää silti huolehtia , joten jännäksi vetää missä vaiheessa itse saan sen taudin. Perjantaina olisi vuoden ainoa tapahtuma jolloin olisin menossa ”ulos” ihan suunnitellusti, työpaikan pikkujoulut. Tokihan minä äiti-ihmisenä muistan, että suunnitelmat ei useinkaan mene niinkuin pitäisi, joten otetaan nyt päivä kerrallaan ja hoidetaan kipeät terveiksi nyt ensin.

Takana on kovinkin tunteikas viikko, viikonlopusta puhumattakaan. Pilke silmäkulmassa voisin sanoa, että epätoivoonkin tottuu näköjään ja yhden aamun koiranripulit pitkin taloa ei oikeastaan saanut minussa kovinkaan suuria tunteita enää esille. Toisaalta olen kokenut suuria tunteita vähän yllättävienkin ihmisten kanssa, joiden kanssa olen keskustellut ja jotka ovat oikeasti antaneet minulle lohtua ja positiivista mieltä, juuri niitä oikeita sanoja, vahvistaneet minua minuna. Elämä tosiaan ohjaa meitä niin, että oikeat ihmiset tulee tiellemme kun niitä eniten tarvitaan.

Ikuisena miellyttäjänä olen kuitenkin vähän huolissani miten voin tämän kaiken antaa takaisin. Lohdullista lie tämä lamaantunut olotila siinä mielessä, että juuri nyt en jaksa tuota huolta viedä vielä pidemmälle.

Lasten kanssa vietettiin muuten kerrankin sellainen viikonloppu kun oltiin ajateltukin , kun tämä tautikin iski vasta kaiken päätteeksi, ikäänkuin. Meillä oli leffaa ja poppareita, oli patjat olohuoneen lattialla läpi viikonlopun ja niissä sai hyppiä ja pomppia ja tehdä majoja ja nukkuakin tietysti. Taskulampun (jännässä) valossa haettuja polttopuita poltettiin takassa ja lämmössä nautiskelun lisäksi siinä sitten iltamyöhään grillattiin myös makkaraa ja tietysti vaahtokarkkejakin.

Elämää

Yksi lapsi vietti perjantai-iltansa rippikoulun puitteissa nuortenillassa (Kyllä, viides rippikoululainen jo meiltä!) ja eilen oli sitten paikallinen Sykerock, joka on nuorisovaltuuston ja nuorisopalveluiden järjestämä (ikärajaton, päihteetön, energiajuomaton ) konsertti jossa tänä vuonna esiintyi mm Kasmir , Etta ja Spekti.

Itse kuuntelin tuossa juuri 13 pitkää ääniviestiä jotka ihana rouva toiselta puolelta maapalloa minulle lähetti, sai minut hymyilemään ja ehkä vähän kyynelehtimäänkin onnesta (vaihteeksi, onneksi) ja jotenkin minä uskon nyt, että kyllä tämä tästä. En ehkä ole ottanut sitä askelta vielä eteenpäin, mutta olen ainakin jo päättänyt sen suuntani, minnepäin tästä lähden, kun lähden. Se on jo alku.

Toivottavasti teillä on ollut kiva viikonloppu. Hyvää alkavaa viikkoa!

Instapäivitystä aurinkoisena aamuna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.