Because you’re worth it

Eilen kirjoitin tuntemuksistani, joista ei sillä hetkellä kovin positiivisia saanut vääntämälläkään. Ja kannatti kirjoittaa! Kaikki on toisin, vaikka minkään olennaisen ei tarvinnut loppujen lopuksi edes muuttua. Jos joku nyt miettii miten kaikki voi muuttua (lähes) hetkessä, niin kyllä voi, jos ihmiset ovat tiedostavia ja haluavat oikeasti ymmärtää toisen tunnetilaa. Read that again.

Jotenkin myös asenteen voima on osoittanut mahtavuutensa kerta toisensa jälkeen – niin myös näissä ”uusperheparisuhde” asioissa. Vaikka elämmekin vuotta 2020 ja luulisi, että moderni yhteiskunta olisi sellaisen kaulimen käsittelyn läpi tähän pisteeseen tullut, ettei mikään vanhanaikainen enää oikeasti olisi tätä päivää ollenkaan, niin edelleen löytyy niitä joiden mielestä kaikki on lähtökohtaisesti väärin ja väärää, vaikka oikeasti ei sitä tietenkään ole. Yleensä nämä arvostelut tulee vielä sellaisesta suunnasta, joiden omat elämän valinnat eivät kestä minkäänlaista lähempää tarkastelua (ei sillä että tuomitsisin, mutta joskus voisi vähän joku katsoa peiliinkin) , mutta toisia ihmisiä kyllä manataan alimpaan helskettiin pelkästään siksi, että ovat päättäneet olla yhdessä. Vapaat aikuiset ihmiset. Sillä arvostelullahan ei ole sinällään mitään vaikutusta siihen yhdessä olemiseen, mutta joskus olisi ihan kiva saada elää edes yksi viikonloppu (kokonainen viikko taitaisi olla liikaa pyydetty) ilman yhtäkään ala-arvoista kommenttia omasta (vähäisestä, tietenkin) älykkyysosamäärästä tai mistään muustakaan. Eihän se tunteisiin asti mene, mutta väsyttäähän sellaisen olemassaolo kuitenkin, samalla tavalla kuin hyttynen joka inisee kesäyönä jossain korvanjuuressa. Pieni ja mitätönhän sekin on, mutta just siinä hetkessä tuntuu pitävän hereillä kokonaista huushollia. Kunnes ei enää jaksa välittää. Iniskööt, pistäkööt, liiskaan sen aamulla.

Kun tämä suhde alkoi, tämän edellä mainitun ”hyttysen” tuleminen oli tiedossa. Jotenkin luonto on hoitanut tämän homman kuitenkin oveluuksissaan niin, että sitä tuntee niin vahvasti jo siinä vaiheessa, että rakastuneet ryhtyy hommaan siitä kaikesta huolimatta. Ja ihan hyvä niin, koska onhan se sen arvoista. Todellakin. Koska jos saisin valita nyt uudelleen, niin edelleen valitsisin samoin. Valitsisin hänet.

…Ja nyt valitsen tuon teekupposeni tuosta yöpöydän reunalta ja selailen ehkä vähän vielä kirjaa. Tai sitten vaan istun ja olen, katselen tummanvihertyvää pihamaata ikkunasta ja kuuntelen jonkun yölinnun harvatahtista laulantaa. Kiitollisena siitä, että tämänkin päivän olen saanut elää juuri nämä ihmiset elämässäni. Hyvää yötä, mussukat.

Kategoriat:Yleinen

Tagged as: , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.