Homssantuu ja pilkunviilaaja ne yhteen sopii, senhän te halusitte tietää – eli kymmenen kysymystä vastauksineen (part 1/2)

Enpä tiennyt mitä tein, kun kirjoitin blogin esittelyyn kumppanistani. Nyt on ihmiset kyselleet senverran tästä minun ( ja näköjään ennen kaikkea meidän) elämästä, että ajattelin tehdä siitä oikein oman pikku postauksen. Edelleen saa lähettää kysymyksiä ja terveisiä tänne tai facen/instan kautta , tai vaikka sinne sähköpostiinkin, jos haluaa ettei ne näy koko kansalle. Ja tähän pakko huhuilla, että M.T. ! Luin kivan postisi, mutta vahingossa klikkasin sen menemään, kun piti vastata, jos luet tämän niin laitatko vielä osoitteesi, niin saat vastauspostia 🙂

Minkä takia pitää olla ulkomaalainen mies?! No kamoon, minkä takia ei?! Heh heh. Siis oikeasti, ei kai ihminen (tai minä-ihminen ainakaan) päätä itse kehen ne tunteet syttyy. Siinä on aika monta muuta asiaa edellä koko tutustumis-prosessissa ja koska minä nyt satun tuntemaan ihmisiä eripuolilta maailmaa, niin lienee aika selvää että lähtökohtaisesti tutustuminen on silloin helpompaa ihmisten syntyperästä huolimatta, tai siis siitä välittämättä sen enempää. Tavallaan ymmärrän että ihmisiä tämä jotenkin kiinnostaa, mutta tavallaan en, koska en minäkään kulje kyselemässä miksi kukakin kenetkin lökäpöksynsä on valikoinut. Sitä niin sanottua valintakriteeriä olisi tarkistettava aika monessa kohdassa ennen sen valioyksilön valitsemista yllättävän monella, totean vain , näin muutamiakin rentuntekeleitä nähtyäni. Suomalaisuus ei tee kenestäkään sen parempaa tai pahempaa, eikä muunmaalaisuuskaan, sen puoleen.

Onni on jaettu hapankaalihodari

Mikä teidät yhdisti? Sosiaalinen media, senhän sä halusit kuulla, vai mitä? Eikun oikeasti, yhteiset kiinnostuksen kohteet, tylsästi mutta todesti sanottuna. Pitkään rakennettu ystävyys on aika luja pohja tässä elämässä myös.

Siis lentokonehan meidät yhdistää joka kerta, ah hah

Eikö tuommoinen välimatka ole kamala kestää? Raukka parka putoaa varmaan sohvaltaan kun vastaan että ei, mutta jos ei muutamia menkkahuuruisia parkuiltoja oteta huomioon, niin eihän se ole ollut. Tai siis tottahan sitä olisi mieluummin ilman välimatkaa, tietenkin, mutta ei se mikään lamauttava seikka ole . Päinvastoin, ihan paikallaankin tässä elämäntilanteessa. Tämmöiselle hätähousulle tekee hyvää edetä hitaasti mutta niin varmasti, ettei mikään enää heilauta puoleen eikä toiseen. Niin kuin ever.

Onneks nää junat kulkee , niin ei tartte kestää mitään bussiköröttelyä

Minkälainen mies sinulla oikein on? Minkälainen? Kaksijalkainen ja partasuinen. En ihan tarkkaan tiedä mitä tällä kysymyksellä on ajettu takaa, mutta täällä live-elämässäkin on kysytty mm. minkä värinen hän on, ihan näin suoraan. Tuohon kysymykseen taitaisi olla oikea vastaus pinkihkö, riippuen verenpaineen ja kuntosalitreenin tasosta. Noin niin kuin muuten, kuten otsikosta jo voi lukeakin, niin melkoisen pedantti, monella tavalla lahjakas, normaali keski-ikäinen mies. Keräilee sukkia minun jäljiltäni ja kiikuttaa lautaset ravintolassakin keittiöön asti, ettei vaan jätä jälkeensä ylimääräisiä sotkuja. Viisas ja lempeä. Hauskin tapaamani ihminen ikinä.

Kukaan kuvassa olevista ei ole mun mies, mutta muuten kiva kuva

Voiko kaukosuhdetta edes ottaa tosissaan ? En olisi edes välttämättä erikseen katsonut aiheelliseksi vastata tähän, ellen olisi lukenut aivan loistavaa kirjoitusta Facebookista, jossa tuttu naisihminen kertoi omasta kaukosuhteestaan. Kuinka se on just hyvä juuri siinä elämän tilanteessa (tai tilanteissa ), kuinka tapaamisten väli on melko lailla pitkä jossei vieläkin pidempi, kuinka muun elämän asettaessa aikatauluja ne harvat tapaamisetkaan eivät ole häävin monen päivän mittaisia ensinkään – mutta silti he ovat onnellisia ja he ovat yhdessä ja ovat olleet jo vuosia. Se että he ovat suomalaisia jotka asuvat Suomessa, ei tee tilanteesta mitenkään toista verrattuna omaani. Tätä mun tilannettahan vaikeuttaa ainoastaan Brexit, mutta senkin kommervenkit tiedetään vasta pitkän ajan päästä, sillä juuri nyt kukaan ei tiedä senkään vertaa!

Brex(sh)it, pardon my french

Tästä tuli nyt niin pitkä, että pätkäisen tämän tästä ja loput tulee sitten seuraavassa postauksessa. Sulatelkaa nyt tätäkin näin alkuunsa, minä jatkan nuhanenäisen sairastuvan hoitelua! Syksy on tosiaan tullut!

Taudin vakavuusasteikon mittaus tapahtuu pleikkarin ääressä