Elämä ei ole pelkkää ihanaa – kiusaaja kimpussa

Oletteko huomannut, että jotenkin tuntuu olevan vakio nykyään, että teit mitä tahansa tai olit miten tahansa, niin aina jollakin tulee siitä sanomista. Siis ei niin hajutonta ja mautonta ihmistä varmaan olekaan, etteikö joku kateellinen sielu siihen tartu, jos sillä päällä sattuu olemaan. Sitten jos on vähänkään valtavirrasta erottuva persoonana, tai esimerkiksi avoin tästä oikeasta ihan tavallisesta elämästä , niin silmätikuksi päätyminen lie vääjäämätöntä.

Ihmellistä kyllä muutamia yksittäisiä ”mikä säkin luulet olevas”- palautteita lukuunottamatta en ole mitään sen isompaa (vielä) niskaani saanut, ennen tätä.

Koko merkitykseni ja toden totta älykkyyteni kyseenalaistettiin ja lytättiin erään ihmisen toimesta niin, että jäin oikein miettimään, kuinka vaarallisen epävakaita ihmisiä tällä maapallolla kulkeekaan ”vapaalla jalalla” ilman että sille juurikaan mitään voidaan me muut tehdä. Mukaan tähän mäiskintään vedettiin tietenkin myös muitakin ihmisiä, jollakin tapaa kuvitellen etteikö se kaikki tulisi muka sieltä ilmi alta aikayksikön. Siis ymmärtääkö tästä kryptisestä tekstistä nyt mitään, kun en viitsi mainita henkilön suhdetta minuun ja meihin ihan suoralla kädellä? Jokatapauksessa siis tämä tapaus sisältää vähän kaikkea tätä klassista : stalkkausta (minun ja meidän – vaikka minua ei millään muotoa tarvitse kenenkään stalkata, sivuni ovat avoimia, siitä vaan vapaasti katselemaan!) , hakkerointia , toisiksi ihmisiksi tekeytymistä ja yön tunteina vainoamista. Ja asia ei ole ihan niin yksinkertaisesti ohitettavissa sillä tyypillisimmällä ”älä välitä” -olankohautuksella kuin ehkä joku muu tuntemattoman ihmisen päätön huutelu olisi, sillä tässä kyseessä on kuitenkin ihminen joka tiedetään. Se sitten aiheuttaa muutaman otsakurtun lisää tähänkin mellastukseen.

Suhteellisen kipakkana (*vihellystä*) ihmisluonteena olen kyllä ollut tässä yhtä tyyni kuin suomalaisen järven pinta autereisena suviehtoona kauneimmillaan on: minua ei ole saanut (eikä saa) liikautettua mihinkään suuntaan, mikään , kun taas toinen (joka kyllä oli vielä enemmän uhri tässä tilanteessa) ei ottanut asioita ihan niin rauhallisesti. Ja tämä on vielä lievästi ilmaistu.

Hyvin helppoa olisi lähteä huutelijoiden ja provosoijien kanssa samalle tielle, huutamaan vielä lujempaa ja sivaltamaan takaisin taidolla joka minulta kyllä löytyy tarvittaessa. Helppoa olisi antaa periksi sen tilanteen kiihkeydelle ja laukoa pöytään faktoja yksi toisensa perään voitonriemuisena. Helppoa olisi vetää kaikki tämä kuvia ja kopioita myöten julkiseksi ja saada toinen näyttämään juuri siltä rumalta kiusaajalta joka mitä suurimassa määrin onkin.

Joidenkin mielestä vain se on ainoa oikea tapa selvittää tämä tilanne ihan kaikille. Joidenkin mielestä kaikki muu vähempi reagointi on hyssyttelyä ja kiusaamisen mahdollistamista.

Ymmärrän tuonkin kannan. Siksipä olenkin tehnyt ja teen, sen hyvin selväksi, nyt ja aina tarvittaessa , että minua ei yksikään muu ihminen määräile, kontrolloi, saa pelkäämään , eikä perääntymään ilman omaa tahtoani. Yrittää näköjään voi, mutta onnistumisprosentti on pyöreä nolla. Tasan. Ja oikeastaan tämän enempää ansaitsematonta ruutuaikaa en anna nyt tällekään tapaukselle, elämä jatkuu kuten ennenkin, ehkä jopa hippusen verran enemmän tyytyväisenä hyristen, sillä sellainen sanontahan on, että jos ei ole kateellisia ihmisiä, ei ole mitään merkittävää saavutettukaan. Heh. Enkä tarkoita olevani vahingoniloinen, olen vain iloinen. Jokainen meistä tekee itse ratkaisun miten reagoi niissä tilanteissa mitä elämä eteen heittää. Voin olla ylpeä omasta reagoinnistani, positiivinen vahvistaminen toimii kuulkaa ihmiset ihan oikeasti ja antaa voimaa aivan valtavasti toteuttaa elämää juuri niin kuin itse haluaakin.

Happy (late) Halloween !